Olipas terveellinen kokemus olla muutama päivä ilman nettiä :o) Perjantaina päiväsaikaan lähdettiin koirusten kanssa häihin Tammelaan. Serkun tyttä meni naimiaisiin. Pippa ja Rokki ei tieteskään päässeet keessuihin mukaan, vaan odottelivat autossa. Tuuri, että oli viileähkö päivä eikä aurinko paistanut. Kävelytin koiksuja useamman kerran, ihan kivasti ne autossa nököttivät, mutta tuskin osasivat kunnolla nukkua.

Häistä lähdettiin ajamaan kohti Hauhoa. Mentiin Kirstin ja laumanvartijoitten luo kylään. Heti sinne saavuttuamme päästiin metsälle lenkille. Homma toimi suht ok, Pippa oli vanhin, kaksvuotias slovakiancuvacuros, hiukan alle vuotias maremmano-abruzzese ja nuorimmaisena Rokki. Rokki kovasti koitti mielistellä urosta, tämä murisi ja Roks yritti vielä enemmän. Pihassa ei annettu koirien lainkaan olla yhdessä, ja lenkilläkin piti liikkua koko aika. Sunnuntaiaamuna lähdettiin Pipan agikisoihin Vihdin Nummelaan. Rokki tapasi siellä kasvattajansa, ja mää sain vinkkiä, milleen pitää poju esittää ens kuun näyttelyssä. Ja Salme otti hyvännäköisiä kuvia Pipan nollavoittoradalta, ne tulee joskus tänne blogiin. Roks on kivasti rauhoittunut kisapaikoilla, se ei enää yritä jokaisen kanssa leikkimään ;o)

Vihdistä takaisin Hauholle, missä ulkoiltiin ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Ihania lenkkimaastoja! Ja että ku siellä oli pal vattuja, nam! Tosin omaan suuhun menevien vattujen määrä oli niukahko johtuen kahdesta innokkaasta marjahimoajasta :o) Kumpikin koiruus halusi herkutella tosi innokkaasti, mutta onneks eivät kehittäneet tappelua hinkuessaan vattuja. Sanoin kyllä selvästi nimen ennen ku annoin vattuja, että säilys järjestys. Seuraan liittyi nyt vielä viides koira eli kultainennoutajanarttu, joka oli hiukan Pipsua nuorempi. Pikkusen välistä uros tuijotteli Rokkia, taisi murahtaakin vähän, mutta tarkalla silmällä valvoin ja olin heti välissä, jos pelkäsin Roksuttajan puolesta. Jännä, että noin iso uros piti pikkupojua jo miehenä.

Vierailulla olo on tosi väsyttävää, joten mitään ei olla reenailtu hiukkaan aikaan. Luokse tuleminen sujui Rokilta uskomattoman kivasti, vaikka sai viilettää metsällä monen kaverin kanssa :o)

Kotona oltiin maanantai-iltana ysin maissa. Väsähtäneet koikkuset menivät suoraan nukkumaan, syömään ne kyllä herätin. Rokki alkaa nyt saada vähitelen äijien ruokaa ;oD Pentunappulaa on jäljellä ehkä viitisen litraa, panin joukkoon reippaan litran uutta muonaa ja parin päivän päästä laitan sitä ämpäriin. Kunhan Pips saa syötyä voittomuonansa, alkaa se nauskuttaa samaa ku romppanen. Merkki tai laatu on Eukanuban Jogging&Agility.

Autonrengasongelmien takiahan meno suolle mun veljen perheen kanssa peruuntui. Nyt oli uusi yritys ja käytiin porukalla Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. Ensin mentiin Kärjenkallion lintutornille, joka on 18-metrinen ja yksi Pohjaismaitten korkeimmista. Rokki aloitti nousun reippaasti, mutta rohkeus loppui pian. Se kiipesi rielun kolmenneksen ja tuli sylissä ylös sitten. Ylhäällä se oli taas ku Tornin omistaja ;o) Laskeutumistakaan se ei tahtonut tehdä, siispä syliin ja pistin maahan siinä kohdion, mihin oli ite kiivennyt, hienosti jäpä laskeutui :o) Pippa meinas jättää viimeisen kolmanneksen kiipimättä, mutta tuli kumminkin. Se on kyllä uskomattoman varmatassuinen koiruus! Tornin jälkeen siirryttiin Puurijärveltä isosuolle pitkospuureiteille. Pippahan on aiemmin ollut tuolla, mutta Rokkikin kulki heti tosi reippaasti. Nähtiin ja kuultiin(!!) kyy, sisilisko, paljon sudenkorentoja, perhosia, mutta tuskin lainkaan lintuja. Rokki sai maistaa ensilakkansa ja ensikarpalonsa. Lakkoja oli vähän ja kumpikin koira ihan hulluna niihin. Juolukoitakin maisteltiin. Karpalot oli vielä raakoja, ja näytin veljelle, millaiset varvut niissä on. Rokki iski maihin samaiselle mättäälle ja alkoi ite maistella raakoja karpaloita :o) Suolta löytyvä vesi on selvästi parempaa ku tavis kraanavesi, ilmeisesti maanläheisempi maku ;oD Pippa uposi kerran suohon ja tippui Ala-Kauvatsajokeen kiihdyttäessään rajusti laiturille :oD Rokki upposi kahdesti suohon ;oD Kiva paikka ja sopivan pieni, että ehtii käydä kunnolla läpi. Mieli tekis sinne uudelleen muutaman viikon päästä, niin paljon oli karpalon raakileita!