Olipas terveellinen kokemus olla muutama päivä ilman nettiä :o)
Perjantaina päiväsaikaan lähdettiin koirusten kanssa häihin Tammelaan.
Serkun tyttä meni naimiaisiin. Pippa ja Rokki ei tieteskään päässeet
keessuihin mukaan, vaan odottelivat autossa. Tuuri, että oli viileähkö
päivä eikä aurinko paistanut. Kävelytin koiksuja useamman kerran, ihan
kivasti ne autossa nököttivät, mutta tuskin osasivat kunnolla nukkua.
Häistä lähdettiin ajamaan kohti Hauhoa. Mentiin Kirstin ja
laumanvartijoitten luo kylään. Heti sinne saavuttuamme päästiin
metsälle lenkille. Homma toimi suht ok, Pippa oli vanhin, kaksvuotias
slovakiancuvacuros, hiukan alle vuotias maremmano-abruzzese ja
nuorimmaisena Rokki. Rokki kovasti koitti mielistellä urosta, tämä
murisi ja Roks yritti vielä enemmän. Pihassa ei annettu koirien
lainkaan olla yhdessä, ja lenkilläkin piti liikkua koko aika.
Sunnuntaiaamuna lähdettiin Pipan agikisoihin Vihdin Nummelaan. Rokki
tapasi siellä kasvattajansa, ja mää sain vinkkiä, milleen pitää poju
esittää ens kuun näyttelyssä. Ja Salme otti hyvännäköisiä kuvia Pipan
nollavoittoradalta, ne tulee joskus tänne blogiin. Roks on kivasti rauhoittunut kisapaikoilla, se ei enää yritä jokaisen kanssa leikkimään ;o)
Vihdistä takaisin Hauholle, missä ulkoiltiin ja syötiin pitkän kaavan
mukaan. Ihania lenkkimaastoja! Ja että ku siellä oli pal vattuja, nam!
Tosin omaan suuhun menevien vattujen määrä oli niukahko johtuen
kahdesta innokkaasta marjahimoajasta :o) Kumpikin koiruus halusi
herkutella tosi innokkaasti, mutta onneks eivät kehittäneet tappelua
hinkuessaan vattuja. Sanoin kyllä selvästi nimen ennen ku annoin
vattuja, että säilys järjestys. Seuraan liittyi nyt vielä viides koira
eli kultainennoutajanarttu, joka oli hiukan Pipsua nuorempi. Pikkusen
välistä uros tuijotteli Rokkia, taisi murahtaakin vähän, mutta tarkalla
silmällä valvoin ja olin heti välissä, jos pelkäsin Roksuttajan
puolesta. Jännä, että noin iso uros piti pikkupojua jo miehenä.
Vierailulla olo on tosi väsyttävää, joten mitään ei olla reenailtu
hiukkaan aikaan. Luokse tuleminen sujui Rokilta uskomattoman kivasti,
vaikka sai viilettää metsällä monen kaverin kanssa :o)
Kotona oltiin maanantai-iltana ysin maissa. Väsähtäneet koikkuset
menivät suoraan nukkumaan, syömään ne kyllä herätin. Rokki alkaa nyt
saada vähitelen äijien ruokaa ;oD Pentunappulaa on jäljellä ehkä
viitisen litraa, panin joukkoon reippaan litran uutta muonaa ja parin
päivän päästä laitan sitä ämpäriin. Kunhan Pips saa syötyä
voittomuonansa, alkaa se nauskuttaa samaa ku romppanen. Merkki tai
laatu on Eukanuban Jogging&Agility.
Autonrengasongelmien takiahan meno suolle mun veljen perheen kanssa
peruuntui. Nyt oli uusi yritys ja käytiin porukalla Puurijärvi-Isosuon
kansallispuistossa. Ensin mentiin Kärjenkallion lintutornille, joka on
18-metrinen ja yksi Pohjaismaitten korkeimmista. Rokki aloitti nousun
reippaasti, mutta rohkeus loppui pian. Se kiipesi rielun kolmenneksen
ja tuli sylissä ylös sitten. Ylhäällä se oli taas ku Tornin omistaja
;o) Laskeutumistakaan se ei tahtonut tehdä, siispä syliin ja pistin
maahan siinä kohdion, mihin oli ite kiivennyt, hienosti jäpä laskeutui
:o) Pippa meinas jättää viimeisen kolmanneksen kiipimättä, mutta tuli
kumminkin. Se on kyllä uskomattoman varmatassuinen koiruus! Tornin
jälkeen siirryttiin Puurijärveltä isosuolle pitkospuureiteille.
Pippahan on aiemmin ollut tuolla, mutta Rokkikin kulki heti tosi
reippaasti. Nähtiin ja kuultiin(!!) kyy, sisilisko, paljon
sudenkorentoja, perhosia, mutta tuskin lainkaan lintuja. Rokki sai
maistaa ensilakkansa ja ensikarpalonsa. Lakkoja oli vähän ja kumpikin
koira ihan hulluna niihin. Juolukoitakin maisteltiin. Karpalot oli
vielä raakoja, ja näytin veljelle, millaiset varvut niissä on. Rokki
iski maihin samaiselle mättäälle ja alkoi ite maistella raakoja
karpaloita :o) Suolta löytyvä vesi on selvästi parempaa ku tavis
kraanavesi, ilmeisesti maanläheisempi maku ;oD Pippa uposi kerran
suohon ja tippui Ala-Kauvatsajokeen kiihdyttäessään rajusti laiturille
:oD Rokki upposi kahdesti suohon ;oD Kiva paikka ja sopivan pieni, että
ehtii käydä kunnolla läpi. Mieli tekis sinne uudelleen muutaman viikon
päästä, niin paljon oli karpalon raakileita!
tiistai, 5. elokuu 2008
Kommentit