Ensimmäinen työviikko joululoman jälkeen on nyt takana, ja pahastihan tuo työ häiritsee harrastuksia, pakko myöntää ;o) Yritän muistella, josko jotain mainittavaa tapahtunut.

Tiistaina oltiin Onnin kanssa lenkillä. Tosi hyvä, että Pippa saa juosta välillä oikeen kunnolla, sillä mulla turhan kiire ja pikkusen se näkyy lenkkien pituudessa. Täti on taas sairaalassa, joten siellä käymiseen kuluu ilta-aikaa.

Pari kertaa on oltu agikentällä, alkuviikosta piti poistaa puomilta lumet, mutta tänään oli sade vienyt kaiken lumen. Kontaktit on herkkää homma, ja taas jouduin pyytämään Pipan pois, kun suoraan ryykäsi puomille. Vaikka sanoin nätisti "tuleppa takaisin" ja innokkaasti tehtiin edellinen este eli kepit, ei Pip mennyt normaalisti ylösmenolle vaan jäi metrin päähän. Mun tarttee ehkä panna teippi suun päälle ja naksu toiseen käteen ja nami toiseen, jos sit Pipalla ois kivempaa. Jännää tää, sillä ei se mitenkään alistu tai ees häntä laske, mut kumminkin ottaa noin rajusti tuon, ja sanon vielä iloisella äänellä tyyliin, että otetaan uusiks. Mun pitää olla tosi tarkkana ja tehdä alkuun superhelpot namiavusteiset pari toistoa, jos sit rupeis toimimaan :o)

Totteolevaisuutta tehdään silloin tällöin pienissä erissä. Eteenmenoa lenkin yhteydessä, ja se alkaa olla todella varma. Tänään Hossussa heitin patukan nurmikon reunaan (Pip näki), sitten mentiin kävelylle eli kierrettiin pitkän kautta toiselle puolelle kenttää. Otettiin hiukan seuraamista, kaunista! Sitten pieni seuraamispätkä, josta hieno eteenmeno :o) Seuramisessa on pitänyt panostaa rivakkoihin perusasentoihin, kun pysätään, mutta naksu on aina väärässä paikassa ja harmittavasti jäänyt.

Tänään tehtiin jälki, kun sade oli vienyt lähes kaikki lumet metsistä :o) Varsinainen tammikuu! Puolisen kiolsaa, neljä suoraa kulmaa, tunnin vanhennus, kymmenen keppiä. Jana ärsyttävä, Pipalla oli niin kiire, ettei raaskinut  lähteä suoraan. Kolmannella kerralla huolin, ja siitä matkaan. Alku aika sähläystä, poukkimista, mutta jolleenkin oltiin jäljellä. Sitten Pippa löysi oikean vaihteen ja kolmennen kepin jälkeen alkoi homma sujua :oD Kulmissa ei vaikeuksia, kepit löyty hyvin kaikki. Pieni jännitysjuttu tuli mulle, sillä jälki ylitti metsätien ja juuri sille kohdalle oli ajanut rekka. Siinä se oli ja käydä hyrrytti. Jälki meni puolisen metriä rekan edestä ja mun uskomaton taiturikoiruni veti aivan upeasti eikä välittänyt häiriörekasta ;o) Milleen sais sen aina jäljestämään tuolleen?!!

Eilinen Porissa käynti on vielä pakko mainita, sillä pesetettiin auto. Pippa on ollut mun mukana monta kertaa tuossa hommassa. Auto siis ajetaan "pesukujalle", ensin tulee letkusta kovalla paineella kylkiin ja sitten tulee pesueineita ja vettä ja hetken päästä harjat. Pippa istuskeli rauhallisena kartanlukijan paikalla. Harjojen alkaessa toimia, mietin, onko sillä epävarma olo. Se vaihtoi asentoa, epäilin siirtyvän takapenkille, mutta se ojentautuikin kohti tuulilasi sitä kohtaa, missä harjat pyörivät. Sitä kiinnosti ne, ja se koitti haistaa niitä :o) On mulla sitten reipas nassikka!

Loppuun vielä tieto, että meidän tulevasta  poropojasta on videonpätkä tai siis koko pentueesta, eihän vielä tiedetä, mikä meille pojista tulee. Tuolla sivulla 10.1. -kohdalla on linkki nassikkataaperrukseen ;oD