Pippa ei edelleenkään tanssi ilosta, että meille tuli poika. Mutta se on selvästi jo alkanut sopeutua. Murinaa ei tule enää joka kohtaamisella, Pip hiukan haisteli Rokkia ja äsken takapihalla mietti, alkaisiko jopa leikkiä pikkutyypin kanssa. Pippa ei tunge väliin mun leperrellessä penikalle ja en tiedä miksi, mutta nyt luotan jo Pipan arvostelukykyyn, eilen oli toisin :o) Toki Rokille pitää kertoa sen paikka, mutta kyllä mun tuomarointia tarvitaan, sillä Pippa saattaa koittaa työntää Rokin pois mun jaloista nukkumasta. Ruokatilanteessa on oltava tosi tarkka. Miten mulle onkaan sattunut kaks näin hillittömän nälkäistä tyyppiä, kauhea mauskutus ruoka-aikaan. ;oD Pippa muuten syö myös neljästi päivässä, kyllä se vanhemman oikeudella ansaitsee sen minimäärän nappulaa yhtä monta kertaa ku tulokas ;o) Tein itelle syömistä telkun eteen. Lautanen oli kädessä ja mehumukin panin sohvapöydälle. Rokkihan ajatteli, että ruokaa!! ja hyvä, ettei poukannut pöydälle, niin nopeasti ja kiihkeästi se sinne koitti. Muki kaatui, kännykkäkin kastui vähän, mutta ei sentään kuollut.

Koti on karsinoitu kahteen osaan, ja se on selvästi hyvä juttu. Rokki haluaa usein nukkua ihan jaloissa ja mullahan on levottomat jalat, ni herää jatkuvasti. Aidan takana nukkuu selvästi sikeämmin ja näkee parempia unia ;o) Ensin poju sanoo kovaan ääneen, ettei halua olla silleen, mutta huomannut jo muutamasta kerrasta, että turha huudella. Pippakin viihtyy "eristettynä" aidan takana, vaikka nyt on elämä jo  hiukan rauhoittunut.  Yksi syy tähän pikkusen parempaa tilanteeseen taitaa olla Pipan ja mun yhteinen laatuaika. Rokki väsytettiin ja jäi kotiin yksin nukkumaan reiluksi puoleksi tunniksi sekä aamupäivällä että alkuillasta. Oli tyytyväinen ja heränneen näköinen meen plikkojen palatessa, luulen siis nukkuneen. Nukkumisesta maininta, että ovat tosi likellä toisiaan, kun tahtovat likellä mua. Ja nyt nukutaan enimmäkseen  jo rennosti kyljellään ;oD

Unohsdin mainita, että kerran Rokki toi mulle tosi hienosti kävyn ;oD Melkein jo siis noutaa!! Ei kai, tais olla vahinko. Me oltiin Rokin kanssa kahdestaa pari kertaa ulkona. Homman nimi oli ihan vain, että se on kiinnostunut musta ja saatiin harjoitella luoksetuloa. Namina oli broilerileikettä, joten penikka ei paljon musta irronnut ;o) Tosi hienosti se tuli. Jotenkin niin uskomatonta, kuinka vavi se on. Jos herkku tippuu, se vaan ettii mun kädestä, ei keksi ite alkaa etsiä maasta, tarvii näyttää. Toisaalta se on eleiltään niin iso koira.

Eilen oli hihna ekan kerran käytössä ja tänään kaks harjoitusta. Alku on vaikea, mutta liikkeelle kun päästään, Rokki on ku vanha tekijä. Katsekontaktia harjoitellaan jokunen kerta päivässä. Namia pitää ensin yrittää kädestä kielivoimin, mutta hitsi se on äkkiä keksinyt alkaa tapittaa mua.

Käväistiin tädin luona, kumpikin koiksu mukana. Pikkumies oli oikein reipas.

Maanantai tiivistettynä: pienin askelin taidetaan olla menossa oikeaan suuntaan :o)