Pippa ei edelleenkään tanssi ilosta, että meille tuli poika. Mutta se
on selvästi jo alkanut sopeutua. Murinaa ei tule enää joka
kohtaamisella, Pip hiukan haisteli Rokkia ja äsken takapihalla mietti,
alkaisiko jopa leikkiä pikkutyypin kanssa. Pippa ei tunge väliin mun
leperrellessä penikalle ja en tiedä miksi, mutta nyt luotan jo Pipan
arvostelukykyyn, eilen oli toisin :o) Toki Rokille pitää kertoa sen
paikka, mutta kyllä mun tuomarointia tarvitaan, sillä Pippa saattaa
koittaa työntää Rokin pois mun jaloista nukkumasta. Ruokatilanteessa on
oltava tosi tarkka. Miten mulle onkaan sattunut kaks näin hillittömän
nälkäistä tyyppiä, kauhea mauskutus ruoka-aikaan. ;oD Pippa muuten syö
myös neljästi päivässä, kyllä se vanhemman oikeudella ansaitsee sen
minimäärän nappulaa yhtä monta kertaa ku tulokas ;o) Tein itelle
syömistä telkun eteen. Lautanen oli kädessä ja mehumukin panin
sohvapöydälle. Rokkihan ajatteli, että ruokaa!! ja hyvä, ettei
poukannut pöydälle, niin nopeasti ja kiihkeästi se sinne koitti. Muki
kaatui, kännykkäkin kastui vähän, mutta ei sentään kuollut.
Koti on karsinoitu kahteen osaan, ja se on selvästi hyvä juttu. Rokki
haluaa usein nukkua ihan jaloissa ja mullahan on levottomat jalat, ni
herää jatkuvasti. Aidan takana nukkuu selvästi sikeämmin ja näkee
parempia unia ;o) Ensin poju sanoo kovaan ääneen, ettei halua olla
silleen, mutta huomannut jo muutamasta kerrasta, että turha huudella.
Pippakin viihtyy "eristettynä" aidan takana, vaikka nyt on elämä
jo hiukan rauhoittunut. Yksi syy tähän pikkusen parempaa
tilanteeseen taitaa olla Pipan ja mun yhteinen laatuaika. Rokki
väsytettiin ja jäi kotiin yksin nukkumaan reiluksi puoleksi tunniksi
sekä aamupäivällä että alkuillasta. Oli tyytyväinen ja heränneen
näköinen meen plikkojen palatessa, luulen siis nukkuneen. Nukkumisesta
maininta, että ovat tosi likellä toisiaan, kun tahtovat likellä mua. Ja
nyt nukutaan enimmäkseen jo rennosti kyljellään ;oD
Unohsdin mainita, että kerran Rokki toi mulle tosi hienosti kävyn ;oD
Melkein jo siis noutaa!! Ei kai, tais olla vahinko. Me oltiin Rokin
kanssa kahdestaa pari kertaa ulkona. Homman nimi oli ihan vain, että se
on kiinnostunut musta ja saatiin harjoitella luoksetuloa. Namina oli
broilerileikettä, joten penikka ei paljon musta irronnut ;o) Tosi
hienosti se tuli. Jotenkin niin uskomatonta, kuinka vavi se on. Jos
herkku tippuu, se vaan ettii mun kädestä, ei keksi ite alkaa etsiä
maasta, tarvii näyttää. Toisaalta se on eleiltään niin iso koira.
Eilen oli hihna ekan kerran käytössä ja tänään kaks harjoitusta. Alku
on vaikea, mutta liikkeelle kun päästään, Rokki on ku vanha tekijä.
Katsekontaktia harjoitellaan jokunen kerta päivässä. Namia pitää ensin
yrittää kädestä kielivoimin, mutta hitsi se on äkkiä keksinyt alkaa
tapittaa mua.
Käväistiin tädin luona, kumpikin koiksu mukana. Pikkumies oli oikein reipas.
Maanantai tiivistettynä: pienin askelin taidetaan olla menossa oikeaan suuntaan :o)
maanantai, 18. helmikuu 2008
Kommentit