Siis tummat lampaantaljat! ;oD Oon haaveillut sellaisista jo pari vuotta, ja nyt ne on. Suvin vinkin ansiosta löysin Porista tilan, joka kasvattaa lampaita ja myy tuotteita. (Suvin blogi on erinomaisen kivaa luettavaa, tosin voi tulla mieleen, että omat koirat on tappavan tylsiä tehotyttöihin verrattuna.) Soitin Kannon tilalle torstaina, ja pakkohan meen oli suhata sinne heti perjantaina kattomaan, millaisia taljoja löytyy. :o) Taljat eivät olleet ehkä maailman symmetrisimmän mallisia eikä tasakarvaisimpia, mutta meillä olikin hakusessa käyttötaljat! Tulipa sitten ostettua kolme kipaletta. Pipalle ja Rokille niitten häkkeihin sekä mulle auton etupenkille pebalämmitintalja. Koiruset odottivat autossa, kun olin niitä valkkaamassa ja suuresti ilahtuivat mun nostaessa ne sisään autoon. Kotona levitettiin ne olkkarin lattialle, että totuttaudutaan niihin. Eräs pystykorvainen äijäkoira olis näet hirveästi tahtonut maistaa niitä, ihan ees silleen kevyellä suulla, mutta nuiva-Maria ei katsonut hyvällä silmällä. Jotta taljojen pyhyys selviää, nukuttiin viime yö niitten päällä olkkarin lattialla. Meillähän ruoka ja nukkupaikka on pyhiä asioita. ;o) Enää tänään ei Roksu ole tahtonut pienestikään haukata taljaa. Ja että oli ihana herätä taljalta. :o)

Lenkkeilyt on sujuneet aikas kivasti. Rokki on saanut olla hiukan pitempiä aikoja vapaana, sillä mun päästettyä sen irti, on Pippa heti ehdottanut leikkiä ja tyypit on nautinnolla kiihdytelleet. Silloin tällöin kutsun luo, kivasti poju tullut. :o) Irtottoa ei varsinaisesti se oo ees koittanut. Keskiviikkona ja tänään lauantai-iltapäivällä tehtiin Tuulan lagottojengin kanssa lenkurat. Rokki ollut oikein hienosti hihnassa mun takana, tänään ehkä vähän se koitti kulkea edempänä. Vapaana ollessa yks luoksetulo epäonnistui, sillä se pirulainen merkkas mun kutsuttua, ärsytti ja varmuuden vuoks se sai olla loppumatkan hihnassa ilman vapauksia.

Tänään aamupäivällä saatiin lenkkikaveriksi porostinkoirat Ihku ja Ulda. Lenkki meni paljon paremmin kuin uskalsin haaveilla. Ihkua vähän samaan tyyliin koitetaan saada kuuliaisemmaksi kuin Roksulaista, joten riitti yllättäin juteltavaa Piian kanssa. ;oD Alkumatka pojat olivat kuonopannoissaan, ja kun ne vihdoin pääsivät auki, alkoivat saman tien leikkiä. Vain pari kertaa tuli pientä pörinää, mutta niitten syynä taisi olla liian likellä olevat häiritsevät ihmiset. ;o) Välillä aina oltiin hihnassa, ja siinä Rokki kulki melkein rentona, vaikka leikkikamu oli niin likellä, jesh! Ainoan mokan tein laittaessa jäpikkää autoon. Otin siltä kuonostinpannan pois, ja se ei sitten tullutkaan käynnissä olevaan autoon vaan teki ison ison kierroksen, typerä-minä. :o/ Oikein mukava puoltoistatuntinen, kiitokset Piialle ja poroilleen!

Koiranettiin oli ilmestynyt Rokille titteli ;o) Tuossa linkki. Kunpa ne nivelten viralliset lausunnotkin tulis pian!! Tiistaina tulee kolme viikkoa kuvauksista. Paprut tais lähteä saman tien, sillä polvitulos on jo koiranetissä.

Treenailuakin tehdään toki. Kumpikin elukka menee ihan päästään sekaisin, kun otan esille kosketuskepin. ;o) Miten niin typerä homma voi olla niin ihanaa niitten mielestä. Mun pitää ottaa kosketuskeppi mukaan, kun mennään Rokin kanssa vaikeisiin tilanteisiin tai siis runsaskoiraisiin paikkoihin, joissa kontakti muhun on katkeamaisillaan. Rokilta onnistuu jo hiukan aikaa kosketuskepin seuraaminen. ;o) Osaisinkohan pitää sitä tuossa reidellä silleen, että sen avulla opettaisin seuraamista, ainakin intoa pojalla riittäis, mietintään siis. :o)

Rokki on malttanut hyvin olla istumassa ja makaamassa, tarkka ilme ja kitinöiltä on vältytty. Eteenliimautumista koitan alkaa ottaa seisoen eikä enää vain sängyllä istuen, jolloin se menee pakosti suoraan. Kivan likelle Roks tulee ja useimmiten suoraan. Sivulle se menee jo niin nopeasti, että välillä pakkaa paikka olemaan aika edessä. Se turhautuu varsin nopeasti, jos ei tulekaan palkkaa, joten rauhallista oikean paikan hakemista treenattakoon. Noutokapulan kun otan esille, alkaa häntä heiluttaa koko koiraa, kivaa. ;oD Sen ote on suht rauhallinen, joskus vähän vino. Häiriköin poikaa koskemalla kuonoon, ei häiriinny. :o) Naksuttimella tätä siis tehdään. Se nostaa kapulan lattialta ja tulee mun luo. Kun saadaan eteenliimautuminen varmaksi ja suoraksi, sitten vasta aletaan tehdä kapulajuttuja "vakavammin". Kaukkarityyppistä tehtiin kerran, mutta siihen pitää olla rauhallisempi mieliala koirusella. Ehkä paikallaan olemisen jälkeen sopiva hetki. Pipan tokostelu on tällä hetkellä vain kiihkeää nauttimista, en mieti niitä sen suuremmin. Seuraamista, jättöjä, noutokapulaa, kaukkareita, odottamista, luoksetuloa, sivullemenoa ja muutamia temppuja.

Tiistaina saa Pippaliini viimeisen cartrophen-piikin niskaansa. Nyt en viitsi vilkaista, mainitsinko tänne ekan piikin laittamisesta, sitä ennen en ollut ikinä pistänyt. Silloin haukoin henkeä noin vartin pistämisen jälkeen, ja koitin rauhoitella itseäni, kun taas tämän viikon tiistaina se kävi varsin helposti. Kunpa nassulaisen käpäläistassu tulisi pelikuntoon. Tänäänkin missattiin sen takia Maria Aaltosen reeni, jonne piti mennä Tuulan kanssa. Toivottavasti päästään ensi kerralla. :o) Mahdetaan me olla hösöjä, kun seuraavan kerran päästään agikentälle! Mun hiihtolomallahan meillä on agireenit ensin Maria Aaltosella ja sitten Janita Leinosella, kumpikin  Tuulan ja Taran kanssa. Jesh! :o)

Loppukevennykseksi maininta, että taas Pippa haukkasi isolla suulla linnunruokaämpäristä. :o) Talvilintu rasvasiemenseos on hyvää!! ;oD