Eilen Rokki teki reippaasti seuraamista sun muuta ja sai siitä iltanappulat. Tänään se oli suorastaan taitomies Koirakioskilla, suuret kiihkeydet koko aika käytössä. Kun käännyttiinTampereen tieltä, alkoi vieno kitinä. Ihan ku se muka olis tunnistanut paikan. :o) Hain kaupasta palkaksi superherkkua, jota tuli hieman itekkin maisteltua. :oP Savunmakusita brosikua, nam. :oP Roks hyppi mua päin, oli koko aika kiinnostunut. Just sitä ennen yks uros virtsi sisälle halliin, Vonsp ei ees vilkaissut siihen suuntaan. Kerran se lähti jonnekin ja isolla innolla tuli heti takas, ku sanoin "mennääs". Tehtiin seuraamista, kosketusalustaa, liikkeestä maahan ja kiertämistä. Superhyvä mieli. Pikkasen Rokuli väisti mua, kun jalka osui. Mun on ollut viime aikoina tosi vaikea hillitä itteäni, ku Rokki imeskelee joka helkutin kusta lumihangista. Luultavimmin mun kärttyilyt herkistää sitä.

Helena ehdotti tarkkaa päiväkirjaa meen harkkasista. Toisaalta hyvä ajatus, sillä sehän olis erittäin opettavaista, mutta toisaalta riskinä on, että hommasta tulee pelkkää suorittamista. Jos alan laskea toistomääriä, niin pystynkö samalla olemaan hyväntuulinen ja pitämään Ronskin ilmeen oikeanmoisena. Rokin jutut menee niin rajua ylä- ja alamäkeä jatkuvasti, että uskallanko ottaa tavoitteeksi jotain muuta kuin iloisen tekemisen. Omassa osaamisessa taitaa olla aikas runsaasti toivomisen varaa. Ehkä alamme laskea ja kirjata suorituksia, saa nähä milleen käy.

Pip on tehnyt kanssa tottista, mutta nyt sen suuri kiihkeys on hiukan haitannut teknistä suoritusta. Pitää olla ite kylmän rauhallinen ja muistaa kehuakin maltilla, kun kerran Pip ei tarvi hullutusta. Kotona ja koirakioskin pihassa tehty, hienosti menee. Rokin harkoista kotiuduttiin Cittarin kautta. Menin ruokaostoksille ja korsput jäivät autoon. Niin suloisina siellä odottelivat, että ajattelin antaa niille herkkusta. Namppapussukka ei ollut missään!? Etsin koko auton etusen ja sitten vilkaisin koirien tilaa. Siellä kiilsi jokin, namppapussin heijastin!! Otin pussin ja totesin, ettei Pip ollut osannut avata sitä. Onneks ei ollut repinyt rikki, vähän turhan kallis kapistus revittäväksi. Aussilainen oli siis käärmeeen lailla mennyt verkon vieritse etupenkille noutamaan pussukan ja se suussa palannut takaosaan. Onneks oli pikakäynti kaupassa, että ei kerinnyt rikkoa pussia. Uskomaton eläin, ku mahtuu vaikka mistä. Ja toimintakyky sillä taas lähenteli plus kolmosta. :o) Ei tuollaiselle voi olla vihainen. ;o) Mikä ihmeen kassakaappi autoon pitäs hankkia, et pitäis nälkäisen nassikan loitolla. ;o)