Töistä palatessa kävin tekemässä arviolta 400-metrisen jäljen
varpyuisaan maastoon, kuusi keppiä ja muutama suora kulma.
Vanhennettiin knafti tunti. Mulla oli karmea viimeinen oppitunti ja
olin päänsärkyinen ja huonotuulinen ja Pippa yli-innokas odottaessa
pääsyä jäljelle, todella huono yhtälö siis.
Jana epäonnistui täydellisesti. Viritin Pipalle valjaat, mentiin
alkukohdille ja lähetin. Se väänsi pari kertaa väärään suuntaan.
Lopulta suht oikea suunta, mutta liina irtosi kädestä ja Pipalla kauhea
vauhti ja nokka nousi. Juoksin perään, Pip huiteli jossain ja
ilmavainuili. Örähdin, kun sain liinasta kii. Palattiin kiertäin
alkuun, sillä Pip ei jostain kumman syystä kiihdytellyt jäljelle vaan
oli kauempana sen alla. Mentiin pienen kuusen kohdalle, josta tiesin
jäljen tarkalleen menevän, näytin kohtaa ja sanoin jälki. En tiä,
olisko pitänyt jättää koko homma väliin, mutta toisaalta en halunnut
rankaista Pippaa omasta söhräilystä. Pippanen oli siis jäljen kohdalla,
kuonostin maahan ja tosi upeaa jäljestystä! Kulmat hyvät, kepit löyty
tosi varmasti ja rauhallisesti, vain "helpolla" kohdalla oli pupsin
nokka pikkusen korkeammalla. Alkuhäslingin jälkeen homma meni siis
loistavasti. Kuinkakohan monetta kertaa tuli mieleen, että Pipalla
tarvis olla paljon taitavampi jäljestyskaveri ku mää. Mietityttää,
kannattaako ees harkita menoa jälkikokeeseen ens keväänä tai kesänä,
saa nähä. Ite jäljestämisestä Pips tykkää hulluna, joten tälläista omaa
jälkeä tehdään varmasti niin kauan, kun kuonostimesta löytyy hajuaisti
;o)
torstai, 17. tammikuu 2008
Kommentit