Eilen illalla lähdettiin vasta seitsemältä lenkille. Mentiin autolla varikon lähiseutukunnille, missä oli täysin pimeää. Mehän käydään usein pimeässä kävelyllä, ja maglite valaisee meen kulkua. Eilen lähdettiin kävelemään, mutta mun oli epämukava olo. Mua pelotti, kuuntelin ääniä, mitään ei tietty kuulunut tai näkynyt. Pippakin oli hiukka outo, tosi kiireisen oloinen. Täällä Satakunnassakin on nähty susia, ja nyt ne pirulaiset tunkeutu mun pelkoihini :o( Luultavasti tuolla metsässä ei susia oo, ja Pipan käytös johtuu mun pelostani. Ärsyttävää. Palattiin alle viiden minuutin kävelyltä nopeasti autolle ja ajettiin valaistuille poluille Hiittenharjulle :o) Onneks ei oo lunta ja latuja eikä sattumoisin muita ulkoilijoita, ni oli kiva liikuskella harjulla ja nauttia valoista :o)

Tiistainahan oltiin monen viikon tauon jälkeen Onnin kanssa lenkillä. Pippa oli hiukan nuiva, leikki vaan aluks siskonpojan kans, sitte muka ei pal kiinostanu. Koitetaan taas alkaa nää kävelylenkit Onnin kans viikottain.

Pimeyden ja hölmön pelon takia päätin, että pakko lähteä pihalle heti töistä kotiuduttua. Kunpa tulis lunta, se helppais!!

Kävelyjen yhteydessä on harkattu pienesti tottelevaisuutta. Miniseuraamista, kaukkareita, luksetuloa, pysäyksiä kierrosta ja eteenmenoa. Sujuu hienosti ja into on tosi kova, kun oon niin laiskasti näitä nassin kanssa tehnyt. Sisäharkoista maininta, et välistä ryömiminen melkein näyttää jo ryömimiseltä ;oD Pian annetaan hommalle jo käskysana, niin kivasti edistytty :o)