Aamupäivällä kävin tekemässä radan toiselle puolelle räntäsateessa pari minijälkeä, joilla oli tarkoitus treenata janaa. Vanhennusta ei just lainkaan, ja Pip olikin nokka pystyssä, ku päästiin jäljen lähtöpaikoille, turhan ilmavainuista siis. Ekalle jäljelle hyvä rivakka eteneminen, nokka olis saanut olla enempi haisteluasennossa. Jälki tuli loivasti vasemmalta ja kääntyi jyrkästi janan loppua kohti. Tarkoitus olis saada Pip irtoamaan paremmin ja suoraan. Lähetin sen aavistuksen vinoon ja menikin loivalle osalle ja lähti takajäljelle :o/ Liina jäi risuun kiinni ja se käänsi saman tien oikeaan suuntaan eli oikealle ja lähti tosi tarkasti jäljelle. Kaunista haistotyötä, noukki jokaisen juustonpalan ja hienosti toi jäljen lopussa olevan kepin, jäljen pituus oli ehkä pikkusen päälle 50 metriä. Toinen lyhyt jäljentynkä lähti vasemmalle. Nyt Pip yritti ryykästä vinoon ja pyysin takaisin. Toisella lähetyksellä hyvä suoritus! Taas kunnon haistoa, söi kaikki juustot ja kepin anto mulle hyvin. Mun pitää vielä hioa tuota janajuttua, miettiä milleen tehdä se. Pipan pitää tajuta, että mun näyttämästä suunnasta löytyy jälki, eikä mennä muuhun suuntaan. Jos ei tuu lunta, ni näitä muutaman pikkupätkän harkkoja kannattas tehdä.

Jo pikkusen turhan pimeällä mentiin Hossuun. Pikapisitys ja heti vaan suoraan puomille. Näytin puomia ja Pippa meni hienosti ylösmenolle, naksautin ja namitin, en sanonut mitään. Jatkettiin mun kehotuksesta alastulolle, menin vieressä, siellä naksaus ja palkka. Tätä toistettiin vajaa kymmenen kertaa. Mun hiljaa olo on Pipalle hyväks! Viimeinen kerta ylömenolla ei namia, mun kehu ja alastulolla ootti patukka. Lopetettiin rajuun leikkiin ;oD Mitään muuta ei tehty, sillä noin pimeässä olis turhan riskaapelia.