Rankan kisaviikonlopun sekä muitten "tekosyitten" takia ei maksiporukka harkannut tänään ;o) Tai siis tynkäporukka harkkas eli mää kahdestaan Pipan kanssa ;oD

Treenin päätavoite oli saada heikkohermoinen ohjaaja ohjaamaan ilman ärinöitä kontakteilla. Oon ollut niin painostava, että Pippa pysähtyy jo ennen ylösmenokontaktia ja alkaa kysyä aivan liian ajoissa, missä alas tullessa pysätään. Nyt pakattiin mukaan täsmäaseet eli tasku täyteen lihapullaa ja naksutin käteen. Päätin, että yhtään tuhahdusta ei edes saa tulla multa. Treeni onnistui loistavasti. Pip ei pysännyt kertaakaan ennen ylösmenoa, vaan joka kerta "tassu"-kehotuksesta etutassut kontaktille, jipiiiii :o) Pari kertaa oli lihaspullat kontaktilla, useammin palkkana pelkkä mun innostava kehu. Alasmenokin meni ihan kivasti, jarruttelua turhan ajoissa, mut meni paremmin ku viime aikoina. Lopuks aloin panna namia 20 sentin päähän kontaktista, ja saatiin vauhtia.

Lisäks treenattiin keppejä ja hyppelyitä, nassi meni hyvin ;oD Ei ensinkään virheitä kepeillä, sain edetä ja kaueta miten vaan. Hypyillä testailin käden etäisyyden kroppaan vaikutusta, että milleen Pip oli likellä milloin kauempana. Hitsit ku olis ite taitavampi, Pipalla on niin hyvä tekemisen meininki aina. Kaikkinensa tosi onnistunut treeni, sillä en ärähtänyt kertaakaan ja nassi teki uskomattoman hienosti! Lauantain kisan jälkeen valitin Salmellekin meen kontaktiongelmasta, ja ohje oli aikas sama mitä saatiin hältä kaukokäskyihin: mun pitää viestittää hyväksyntä selvästi enkä saa paineistaa pientä koirulaista. Jännä, että noin innokas koiru ei kestä mun örinöitä, ku kestäis varmaan mitä tahansa fyysistä kipua radalla, mut ei sen kyl tarviikkaan kestää ärähtelyä, mun täytyy kehittyä ja oppia reilummaks ja kannustavammaks.