Päivittäin tehdään sisällä ja kahdesti oltu Koirakioskilla. Rokin kotiharkka suht ok, ei se tietty mikään superinnokas ole. Tiistain ohjattu harkka ei mennyt taaskaan hyvin. Mulla oli mielessä edellinen epäonnistunut kerta, stressi siis valmiiksi, niu eihän oo ees mahdollista onnistua. Roksu haisteli ja huiteli. Kyllä se muutaman kerran seurasi kivasti. Sen lisäks, et Rokissa näkyi mun hermoilu, ni se näöky mussakin, namit ei pysyny kädessä ja keskittyminen tosi vaikeaa. Me taidetaan Ronspun kanssa sopia hyvin toisillemme, kaks onnetonta. ;oD Sen opin myös, että kunnon kokoisia palkkanameja, koska pienten kanssa tosi vaikea pelata. Mutta taas tuli kommenttia mun palkanantokohdasta, mitä olen mielestäni nyt kotona osannut parantaa. Lisäks Helena ehdotti, että Rokki saisi ruuan kädestä eikä kupista. Aamuruoka on väkisin kupissa, koska porostin tarvii lisäkuitua parkkanasta, b-vitskua ja plaque offia ei voi antaa kädestä. :o) Iltaruuan kanssa niin, että pieniä reenisessioita ja jos ei portsua kiinnosta, lopetetaan ja koklataan jonkin tunnin päästä uusiks. Tavoite siis tehdä ruuasta sille arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa. Nyt jo mun mielestä purrut, koska nappuloanantokädestä tulee ihan likainen Rokin runsaan kuolaamisen takia. :o) Suunta oikea. :o)

Seuraamisen lisäks Pomppumies tehnyt jättöjä, sivulle, eteenliimautumista sekä kosketusalustaa ja -keppiä. Mun asenne saatava nyt varmemmeks, ni homma alkaa sujua. Meinaan, et tars alkaa leikkiä enempi se kanssa, ni vois olla hommat mielekkäämpiä.

Pippa tekee kaiken intona ja oikeestaan sen takia oltiinkin Koirakioskilla privaattitunnilla. Siellä oli myös Tyty. Pipan kanssa meinataan mennä kesällä tottelevaisuuskokeeseen, mutta äänisaaste saattaa olla iso este. (Ja tietty tunari, mut sitä mietitään keväällä.) Tein hallilla ohjattua, ruutua, seuraamista sun muuta, että Helena kuuli kitinän. Mun ajatus naksuttaa sille hiljaa odotuksesta ei oo hölmö. Pahitenhan Puspulainen kitisee ohjatun kapuloita vietäessä, ni siinä siis naksuttelisin kontaktia. Eri tärkeää olis, et en mitenkään reagoi sen ääniin, mut mahdotonta mun hermorakenteella. Sellainen tuli esille, että määhän en ikinä oikeastaan suuremmiin harkkaa Pippendaalin kanssa palkkaamattomuutta. Sen vietti vaan nousee, ku kiihkoisena oottaa palkkaa, ni se luultavasti kans lisää ääntelyä. Me siis aletaan tehdä useampaa liikettä ja niukkaillaan palkan kanssa. Ääntähän on Pispusta löytynyt jo parivuotiaasta lähtein, joten tuskin sitä pois osaan nassikalta kitkeä, mutta jos sen verran ettei lennetä ulos tokokehästä. ;o) Että Pipan kanssa on niin upea tehdä mitä vaan, ku sillä hillitön himo tehdä mitä vaan mun kanssa, hömpsy Wisp. :oD

Loppukaneetiks harkkailuista, että jo voi ihminen olla hidas. :o/ Naksutan kummallekin kosketusalustalla pysymisestä. Naksautan siis tassun läimäsemisestä matonpalalle ja sitten muutamaan otteeseen lisänaksut niin, ettei käpäläinen vielä oo liikkunut. Kumpikin on useamman kerran kerinnyt tarjota vaikka mitä. ;o) Pippa välistä alkaa kölliö, Romp tökkii mua kuonolla. Ja sit suhraminä oon sattunut naksauttamaan just, ku menevät maahan, ni jo on vaikea saada taas seisoma-asentoon. ;o) Tosin mää oon ite matalassa asennossa, ni täytynee alkaa seistä, jos koikutkin seisois. :o) Meinaan alkaa pidentää pysymistä Helenan tyylillä eli ihan laskemalla. 1-naks-1-2-naks- 1-naks -1-2-3-naks -1-2-naks -1-2-3-4-naks -1-2-3-naks -1-2-3-4-5-naks -1-2-3-4-naks -1-2-3-4-5-6-naks. Eka nyt kummonikin pitäs löytää rauhallisuus sekä naksutettavista että naksuttajasta. :o)